Tänään oli hieno päivä Korkeasaaressa. Aurinko paistoi, uroskarhu Dan taputteli ikkunaa aamukymmeneltä ja paviaanejakin nähtiin.

Lapsiperheitä oli muitakin liikkeillä kun tämä meidän uusioviritys. Ihmetyttää aina välillä tämä tyyli puhua lapsille. Pari äitykkää joka paikassa kimittää aina lapsilleen "rakas, rakas kulta, älä" yäk kuinka ällöä- sitten ne toiset, se yksikin porukka jonka vanhin naishenkilö joka kohtaamistilanteessa tuntuu  huutavan että NYT LOPPU. Ja aina kersalauma renkkui, kivitti näkyviä elukoita ja potki aitauksia. Ja lässyttävät isät, --ei ihme, että tämä ja kersojen parku karhulinnan edessä puolenpäivän aikaan kuulosti kakofonialta.

Mietin, että eikö lapsille voisi puhua aikamuodossa aktiivi, eli ei sanota että  ei mennä vaan Et mene. Lisäksi kuuluisa ULK (uhkailu-lahjonta-kiristys) -menetelmä ei toimi jos joskus ei toteuta uhkausta. Silläkin uhalla, että siitä tulee parku.

Vanhemmuus näyttää olevan enimmäkseen pikkuväelle lepertelyä. Minä lirkutan vain minun palkastani ja matkalaskustani vastaavalle esimiehelle siihen malliin. Huudolla ja parkumisella ei pääse tuloksiin.