Sitä vuosilomaa viettelen. Aamulla ei nukuttanut, vaikka lähimmäinen lähti työn raskaan raatajaksi, aion kyllä muutaman tunnin makoilla.

Ulkoilu ennen auringon nousua on upeaa. Koira nuuskutti pensaiden juuria, kaupunkipuput loikkivat ja linnut tirpittivät. Yllättävän paljon väkeä on liikkeellä kuuden aikaan, kaikilla näyttää olevan selkeä päämäärä. Muita koiranulkoiluttajia ei näkynyt, joten vältyimme kaikilta haukuilta, eikä ketään tarvinnut haukkua.

Päivällä kävin Alkossa. Siellä oli muutama muukin, mutta ei sentään jonoksi asti. Valkkasin halpaa punkkua lampaan marinointiin, kyllä sen lopun varmasti voi juoda. Laatikkovalkkari ja kossu ja Chilen edullinen StHelena, ei tarvitse mökkeillä ihan kuivin suin. Käväsin kaupassa hakemassa jotain pientä ja kaljahyllyssä roikkui määräys siitä, että olutta ei sitten saa myydä ennen klo 9 aamuisin. Olen luullut, että sitä ei koskaan ole saanut myydä ennen yhdeksää, että mitä uutta tämä sitten on.

Suomen alkoholipolitiikka on muutenkin kummallista, valtio ei pärjää ilman alkoholinmyynnistä saatuja tuloja, mutta myyntiä yritetään rajoittaa sen kun keretään. Suuri osa väestä on valmis paheksumaan kaikkia kaljamäyriksen kantajia, mutta omassa kädessä mäyräkoira ei näy mihinkään.

Monet luulevat, että nykynuoriso on ensimmäinen pussikaljasukupolvi. Ehei, muistan sillon kauan sitten kun muovikassissa raahattiin kaljoja metikköön varsinkin näin kevähällä, poltettiin tupakkia ja kiroiltiin. Parhaassa tapauksessa kaljat sai ryystää sisätiloissa, jonkun kotona tai puotipuksukaverin järkkäämässä kaupan etuvarastossa, hän ystävällisesti palautti pullotkin kauppaan. Kotiin horjuttiin pikkutunneilla ja äiti naputti, kuinka taas haiset tupakalle ja missä olet ollut ja kenen kanssa ja onkosenytlaitaaettä tuonikäinen tyttölapsi. Maanantaisin kehuttiin koulussa kuinka päissämme taas oltiin. Koulukavereita tavatessani tuntuvat säpsähtävän nämä nykyiset hienorouvat, jos muistaa, että kyllä mekin..