Pitkäperjantain aamu oli aika valkea, täällä Uudellamaalla maa valkoisena. Sehän valaisee maiseman ja tiedä vaikka koko päivän.

Mökillä on aina kaikenlaista puuhaa ja jos on mies ja kirves mökkihommiin niin mikä jottei. Katselin mielelläni klapikoneen takaa miestä ja kirvestä. Kirveessä on pisin K-Raudasta myyty varsi ja se on sangen julman näköinen työkalu. Satakiloinen mies metrisen kirveenvarren ja kunnon kirveen kanssa on upea näky työssä.

Kirves nousee pään yläpuolelle ja putoaa lähes omalla painollaan, kuuluu kalaus. Kädet jostavat hiukan, puu halkeaa ja putoaa maahan. Uutta puuta pölkylle, kirves nousee, osuu, mies on keskittynyt puuhun, sen syihin. Klap ja tömäys, välillä pientä kilkutusta pienemmille palikoille. Kirveen terä haukkaa, vain tarpeellinen lihastyö kuluu pöllinpätkiin, pöllien nostelussa ähinää ja aina välillä halkeavan puun ääni. Sitten mies kirveineen päättää tukea pari katajaa. Laudanpätkä halki, poikki parilla kirveen sivalluksella ja siihen syntyy sipaisulla terävä kärki, joka taputellaan kirveen hamaralla maan syvyyksiin.

Mikä nautinto seurata miehen ja kirveen tanssia. Ei turhia liikkeitä, jokainen kirveen isku tekee työtä. Maa vavahtelee, mies liikkuu. Kaunista katsella.