Täälä isossa kylässä on kuulema oikea euroviisuhuuma. Olen koittanut välttää isollakirkolla käymistä ja pysytellyt ihan täällä saariston puolella. Ennoo edes metrolla menny pitkiin aikoihin.

Toissapänä olin oikeen merellä melkeintöissä. Sumua oli aamusella ja vähän sitten päivemmällä nousi tuuli. Katteltiin vähän sataman merimerkkejä ja ohjelmoitiin valoja. Minä olin oikeen läppäritelineenä venneessä kun ohjelmointiguru joutu seisoon veneenlaidalla ja johto ei meinannu yltää siehen tolppaan.

Kyllä täälläkin kalastetaan, tuossa Lauttasaaren sillalla seisoo tusinan äijiä ja pari eukkoa kaiken päivää fiskaamassa. Niillon ämpärit mukana ja kai ne jottain silakoita saa. Hianot vavat on toisilla ja haalarippäällä kun mereltä tuulee. Ja monta viehettä siimanpäässä. Kyllä minusta on turhanaikasta semmosia kaloja onkia kun niitä saa kaupan pakastealtaalta eurovilkulla lootan. Muttaettä sillalla. Aattekaas, jos ne seisois jossai Tenonyli sillalla kans ja onkis jollain ni luulekkote että tulisko kallaa? Vai onko jäätkään vielä Tenosta lähteny?

Tytär nuorimmainen on hakenut opiskelemaan. Tutkittuaan pitkään eri vaihtoehtoja, keskusteltuaan ainakin vanhempiensa, veljiensä ja isoäitinsä kanssa aiheesta hän oli toistamiseen päätynyt teknisen alan opintoihin, joko teknisessä korkeakoulussa tai ammattikorkeassa. Ensimmäinen kertahan oli viime keväänä, jolloin hän ei päässyt sisään TKK:hon (me varjelluimme kukkaisteekkarilta) ja hylkäsi sitten työvoimaviranomaisten kauhuksi AMK-opinnot jatkaen apulointihommaa julkisessa tiedotuslaitoksessa nälkäpalkalla.

Tiedustelin sitten neidon ammatinvalintaa, eli mitä tuli laitettua ensisijalle. No, TKK on hyljätty nyt kokonaan, ei se mediatekniikkakaan kiehdo enää, mutta sähkötekniikkaa hän sitten oli valinnut. Kysyin, että otitko sähkövoimatekniikkaa, tietoliikennettä vai elektroniikkaa, johon neito että ei, ei mitään niistä, sitä ihan tavallista sähkötekniikkaa, mitä isoveikkakin opiskelee! Auts, näinhän meikäkin aikanaan valitsi opintosuunnan, eli kun piti opiskella tietotekniikkaa, meikä valkkasi tietoliikennetekniikkaa, kun sitä oli siinä lähimmässä oppilaitoksessa tarjolla. Että ei sitä tiedä itsekään mitä aikoo opiskella..

Vappu tunkee tietoisuuteen. Hesarin päällilehdellä on kirkkaan värisiä, kesäisiä kattauksia. Postiluukusta tippuvissa mainoksissa hoikat nuoret ihmiset ovat pukeutuneet kesäisiin hepeneihin ja kenkämainoksissa on varvassandaaleja. Tuossa koiralenkillä totuus on toinen, toppatakissa ja pipot päässä vaellamme täällä pääkaupungin rantapoluilla, pikkukoirilla näin viikolla jopa takkeja. Koska, oi koska on vappuna ollut kesämekko-varvassandaalikeli?

Nyt se Sonera teki sen mitä äitini on peljännyt jo vuosia. Sonera alkaa veloittaa enemmän maksua niiltä kiinteän verkon puhelimilta, jotka ovat kaukana korvessa, siellä missä äiti ja isäkin asuvat.

On ihan näiden operaattoreiden ja puhelinyhtiöiden oma vika, kun lankaliittymät ovat huvenneet ja verkon ylläpito on tullut liian kalliiksi pörssiyhtiölle. Sonera on kuitenkin luvannut pelastusta ja valtiollisia hommia varten pitää yllä kiinteää verkkoa, joten joutuuko mökin mummo sen maksamaan, prkl. Tarjosivathan ne jo kännykkäyhteydellä toimivaa "lankapuhelinta" syrjäseuduille, teleoperaattori toisi sen purkin talon seinään ja mummeli saa pitää vanhan Ericsonnin valmistaman puhelinkoneensa.

Joitakin vuosia sitten kesähuvilalla oli lankapuhelin, sinne ei känny kuulu vieläkään hyvin, ja yritin saada haltuuni isotädin toista lankaliittymää. Aika oli jo pörssihuuman jälkeistä, joten osakkeenomistajuus oli irroitettu puhelinnumerosta, ts. lankapuhelimen osake saattoi olla jo myyty ja puhelin oli vain liittymä. Liittymän siirto oli mahdotonta, vain kuolema olisi antanut mahdollisuuden siirtää liittymän toiselle nimelle. Koska kukaan ei kuollut, täti sanoi lopulta lankapuhelimen niinsanotusti irti, koska lasku meni liittymän omistajalle vaikka kone olisi ollut missä. Ja nyt se näkyy tämäkin nimi/siirtopolitiikka operaattorin kiinteän verkon tuotoissa.

 

On taas se aika, jolloin nastarenkaan rapina kuulostaa inhottavalta ja kaipaa foordiinsa kesätassuja. Kesikset on hiljaisemmat, leveämmät ja niissä on nätimmät vanteet.

Renkaanvaihtotarve iski taas ihan yllättäin, joten en saanut varattua maksullista miestä. Mutta onhan mulla Motonetin pikkuhallitunkki ja ristikkoavain ja kumppani, joka ei ymmärrä autosta mitään. Suurin homma on joka tapauksessa pyöritellä renkaat varastosta ja talvikset sinne takaisin. No homma on tehty ja huoltsikalla rengaspaineen tarkastuksen yhteydessä lisätty ikkunanpesuvettä ja pesty tuulilasi, siis täys huolto melkein.

Kaihoan niitä Tikkurilan Star Renkaan poikia, ne nyt jäi näkemättä tänä keväänä. Ilokseen niitä  katselee, kun 4-6 miestä tanssaa autojen ympärillä, paineilma sihisee ja kumit ja tunkit paukahtelevat. Haisee autolle, pölylle ja kumille, mustia kiekkoja on pinokaupalla hallissa. Ne heittelevät mustia kiekkoja kevyesti, pompottelevat kuin koriksia. Haalarit mustina, kädet vielä mustempina huolehtivat minunkin voortista, nostelevat lopuksi renkaat takapaksiin ja hymyilevät. Ja aurinko paistaa.

Kolme vuotta aika lailla päivälleen siitä, kun karkasin kotoani. Jos 2004 pääsiäisenä joku olisi sanonut, että elämäsi on ihan eri mallilla parin vuoden päästä, en olisi koskaan uskonut moista.

Lopputulos oli kuitenkin se, että  että minä muutuin, mieskin muuttui, mutta muutuimme vielä erilaisemmiksi. Minä muutuin itselliseksi, lakkasin pelkäämästä oikukasta puolisoa, tein oman pääni mukaan. Se kostautui pääsiäisenä kotiin palatessa. Yhteinen pääsiäisloma meni silloin aika mukavasti, kovasti paranneltiin avioliittoa. Kotona olikin kaikki toisin, olisi pitänyt puhua eri sävyyn, koska niin vaadittiin (olin vuosien varrella koittanut kaikki puhesävyt; kaikki vääriä), olisi pitänyt ottaa osaa hänen murheisiinsa eli kuunnella kaikkea jaaritusta.

Koska en totellut, piti vähän töniä, mutta tytär poikaystävineen tuli väliin. Sitten tunnin päästä lähdin koiraa ulkoiluttamaan ja sillä tiellä olen vieläkin. Vuosia ajattelin, että hän oli elämäni mies, suuri rakkauteni jonka eteen teen mitä vain. Kyllä ihminen on hullu ja sokea!

Ainoa, mikä kaduttaa, on kun en lähtenyt jo vuosia aiemmin.